Tutkija Olli Ruohomäen mukaan sotijamaiden kansalliset intressit eroavat niin merkittävästi toisistaan, että erimielisyydet jäävät Lähi-idässä pinnan alle kytemään, vaikka alustava rauhansopimus allekirjoitettaisiinkin perjantaina.

- Jos intressit eivät ole yhteneväiset, niin jossain vaiheessa palataan konfliktiin, koska hankauspintaa tulee, Ruohomäki arvioi STT:lle.

Iran haluaa pitää nykyisen hallintonsa vallassa ja saada höllennyksiä pakotteisiin. Yhdysvaltojen presidentillä Donald Trumpilla on päällimmäisenä mielessä sodan päättäminen, ja Israel taas pyrkii muuttamaan Lähi-idän valtasuhteita itselleen suotuisiksi.

Ruohomäen mukaan Trumpin mielialoihin on vaikuttanut erityisesti se, että Lähi-idän tilanne on alkanut näkyä Yhdysvalloissakin polttoaineiden hinnoissa. Ruohomäki muistuttaa, että Trump lupasi valtaan noustessaan bensan hinnan alenevan.

Yhdysvallat ja Iran ilmoittivat varhain maanantaina Suomen aikaa päässeensä sopuun rauhasta. Alustava rauhansopimus voitaneen allekirjoittaa Sveitsissä perjantaina.

SOPIMUKSEN yksityiskohtia ei Rohomäen mukaan tiedetä – eikä niistä välttämättä ole vielä edes lopullisesti sovittu.

Ruohomäki vertaa sopimusta Trumpin Gazassa tekemään sopimukseen.

- Trumpin suunnitelmat ovat ikään kuin viitekehyksiä, joissa on jotain aihioita, mutta yksityiskohdat tapaavat niistä puuttua, hän sanoo.

- Se taas johtaa usein siihen lopputulemaan, että jää epäselväksi, kuinka hyvin ne (sopimukset) pitävät.

Trump on vaatinut muun muassa Iranin ydinohjelman lakkauttamista ja Iranin tuen lopettamista maan liittolaisille, kuten äärijärjestöille Hizbollahille ja Hamasille, hutheille ja Irakin puolisotilaallisille shiiaryhmille.

Iran vuorostaan on vaatinut pakotteiden poistamista. Ruohomäki arvioi, että kyse olisi pakotteiden kumoamisen sijaan epämääräisemmin pakotteiden höllentämisestä.

Iran on puhunut aiemmin myös sotakorvauksista.

- Mutta voihan olla niinkin, että jos öljy pääsee virtaamaan ja Iran saa siten tuloja öljyviennistä, niin korvaukset on siellä sitten kuitattu, Ruohomäki pohtii.

KESKEISIÄ kiistakysymyksiä on Libanonin asema.

Israel on tehnyt maaliskuusta asti maahan iskuja, joissa on kuollut tuhansia ihmisiä. Lisäksi se on ottanut maa-alueita haltuun eteläisestä Libanonista. Israel on vedonnut itsepuolustukseen ja sanonut tavoittelevansa Libanonin suojista operoivan Hizbollahin tuhoamista.

Ruohomäen mukaan Israel on käyttänyt Hizbollahin tuhoamista ainakin osin tekosyynä laajentumishaluilleen. Hän viittaa maan pääministerin Benjamin Netanjahun hallituksen äärioikeistolaisiin ministereihin, jotka ovat julkisesti todenneet Etelä-Libanonin olevan osa Israelin aluetta.

Israelin viimeisimpien iskujen pelättiin vesittävän Iranin ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen, ja Trump ehti haukkua liittolaisensa Netanjahun arviointikyvyn. Trump on pyrkinyt hillitsemään Netanjahun toimia Libanonissa.

Israelin puolustusministeri Israel Katz sanoi kuitenkin maanantaina, että maan asevoimien joukot pysyvät Libanonissa.

Ruohomäki pitää Libanonin tilannetta erittäin vaikeana.

- Kaikkia osapuolia, eli Libanonia, Hizbollahia ja Israelia, tyydyttävää sopimusta ei ole olemassa, hän toteaa.

Ruohomäen mukaan Israelin on käytännössä mahdotonta saavuttaa Hizbollahin tuhoamista.

- Libanonin sisäpoliittinen tilanne on ollut hyvin herkkä 1980-luvulta alkaen. Hizbollah on valtio valtiossa, osa Libanonin todellisuutta, vähän samoin kuin Taliban on osa Afganistanin todellisuutta, Ruohomäki vertaa.

Israelin ja Libanonin välillä on voimassa aselepo, mutta Israel ja Hizbollah ovat siitä huolimatta jatkaneet taisteluita.

RUOHOMÄEN mielestä sekään ei ole selvää, miksi Iran suostui sopuun, vaikka Israel oli jatkanut iskujaan.

- Ei oikein muuta tietoa tällä hetkellä ole siitä, minkä takia Teheran tähän suostui, kuin jonkinlainen sotaväsymys, hän sanoo.

Jos Iran ja Yhdysvallat saavat perjantaina sopimuksen allekirjoitettua, palataan Lähi-idässä Ruohomäen mukaan alueella ennen sotaa vallinneisiin asetelmiin.

- Hormuzinsalmi oli auki ennen sotaa, sitten se meni kiinni ja nyt saadaan se mahdollisesti taas auki. - - Voi perustellusti kysyä, mikä tämän sodan pointti ylipäänsä oli.

Vaikka Iranin hallitus pysynee todennäköisesti vallassa, on se Ruohomäen mukaan kuitenkin sodan seurauksena heikentynyt taloudellisesti ja sotilaallisesti.

- Iranin kelloa on niin sanotusti käännetty taaksepäin, eli sotilaallista kyvykkyyttä on heikennetty, mutta maa on edelleen merkittävä voimatekijä Lähi-idässä.

LÄHI-IDÄN VALTATASAPAINOA sota on sen sijaan ravistellut laajemmin.

- Jos Yhdysvallat vetäytyy alueelta, esiin saattaa nousta uusia toimijoita, Ruohomäki arvioi.

Turvallisuuspolitiikkansa Yhdysvaltojen varaan rakentaneet Persialahden maat hakevat nyt uusia kumppanuuksia ja miettivät uudelleen suhdettaan Yhdysvaltoihin.

Ruohomäki nostaa esiin Egyptin, Saudi-Arabian, Turkin ja Pakistanin, jotka rakentavat uutta alueellista turvallisuusyhteisöä.

- On puhuttu jopa islamilaisesta Natosta, joka olisi myös vastavoima Israelille.

Ruohomäen mukaan mielenkiintoista on lisäksi se, että monet Persialahden maat ovat viime aikoina olleet kiinnostuneita yhteistyöstä Ukrainan kanssa ja mahdollisesti myös laajemmin Euroopan maiden kanssa.

- Ukraina on droonisodankäynnin asiantuntija sattuneista syistä, ja sen asema on noussut uuteen arvoon Persialahden maiden näkökulmasta, Ruohomäki kiteyttää.

Teksti: STT / Frida Ahonen